|
|
||||||||
|
|
|||||||
| |
|
|
|
|
|
|||
| |
||||||||
|
Sienestyskokemuksia Pomarkusta Eräs lukuisista syksyn sienestysreissuistani kohdistui Pomarkun retkeilyreitistölle Luontoväylän maisemiin. Oli syyskuun loppupuoli, mutta lämpömittari näytti noin 20 astetta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Maastouduin kaverini kanssa autosta Riuttansalmen tietämillä. Edessä oli upean näköinen kangasmetsä. Näin jo lähes samantien useita ryppäitä kangasrouskuja, mutta tällä kertaa ne saivat jäädä paikoilleen, sillä olimme vartavasten etsimässä erityisiä herkkuja. Tarkoituksenamme oli saada kastikesienet edellisenä päivänä saaliiksi saadulle teerelle. Tähän kelpuuttaisimme vain suppilovahverot, kanttarellit tai mustat torvisienet. Kävelimme hiukan syvemmälle metsään. Pyy vihelsi jossain, palokärki koputteli lahonnutta puuta toukkien toivossa, ja lehtipuiden jo värikkäitä lehtiä leijaili hiljalleen maahan tuulen väreen irrottamina. Edessämme kohosi lupaavan näköinen sammaleiden peittämä mäki. Kun pääsimme lähemmäksi näimme muutaman suppilovahveron. Kun silmä tottui erottamaan sienet maasta, havaitsimme mäen olevan lähes kauttaaltaan suppilovahveroiden peitossa. Noukimme molemmat ämpärillisen. Minä löysin myös muutaman kanttarellin, joita ei tavallisesti enää näin myöhään syksyllä juurikaan tapaa. Tänä vuonna sateet olivat tulleet vasta syyskuun puolessavälissä. Kun olimme melkein autolla kuulin takaani: "Otetaan nyt vielä nämäkin." Poimimme puolisen litraa mustia torvisieniä ja lähdimme ruuanlaittoon. Mikko Kataja
|
