« Eurovaellus 2001

Päivän 8 reitti:

Lassilan urheilukenttä - Lassilan kyläkauppa - Ylinen Tervalammi - Kairilan kylätalo 12 km

Ojaniemen museotila Kairilassa

Eurovaellus: Reitti - Satakunta-Pirkanmaa

Vaelluspäiväkirja 30.6. - 19.7.2001

Päivä 8, La 7.7.2001

Lassilassa kyläkauppa tuntuu tärkeältä kylän väelle ja mökkiläisille, mutta se on sitä myös retkeilijälle. Kaupassa myytiin sukkahousuista henkilöautoihin kaikkea siltä väliltä ja siellä sai hyvän palvelun. Kukaan ei valittanut, vaikka kymmenpäinen vaeltajajoukkomme istuskeli portailla jäätelöä ja limsaa nautiskellen.

Tulipa siihen paikalle joku nettiä varten luontokuvia ottava poikakin. Hänen mielikseen me sitten kirkonmäellä kuljettiin mäkeä ylös ja alas ja kierrettiin kirkkoa myötä ja vastapäivään. Ehdotimme pojalle, että tulepa tuonne Tervalammin suolle tai Kairilan komeaan kuusimetsään, niin saat luontoakin mukaan kuvaan, mutta metsään meno oli kaiketi liian rasittavaa hänelle.

Reitti seurailee pitkään metsäteitä ja kulku on helppoa. Rousujärvi värittää kesäistä maisemaa, mutta uimapaikkaa etsinnöistä huolimatta tästä järvestä löytynyt. Tervalammin suo antoi parastaan, suovilla kukki, suopursu tuoksui ja suolla kasvavat matalat koivut olivat kauniin vihreitä. En enää ihmettele, että Suomeen on syntymässä aivan oma matkailuhaaransa, suomatkailu.

Tervalammin taukopaikan katos suojasi kesäiseltä ukkoskuurolta, joka lisäsi suon huumaavaa tuoksua entisestään. Tervalammin jälkeen olevassa metsässä on syksyiseen aikaan runsaasti sieniä, olen parina syksynä hakenut talven suolasieneni ko. metsiköstä. Nyt se on hakattu, mitenkähän lienee käynyt sienisadon...

Ennen Kairilan Kylätaloa olevassa vanhassa pohjakasvillisuudeltaan sammaleisessa kuusimetsässä on ikimetsän tuntua, tosin muu pohjakasvillisuus vanamoa lukuunottamatta on vähäistä.

Pubiladon kyltti houkuttelee kääntymään oikealle, mutta kiusaukset välttäen käännyimme kohti Kylätaloa. Kylätalon vessatilanne oli sama kuin ennenkin, eli ne olivat lukossa. Soitin joskus, kun olin ison ryhmän kanssa tulossa ja pyysin avaamaan vessojen ovet. Se luvattiinkin, mutta toisin oli paikalle tullessa. Myöhemmin vessat tietysti kyllä avattiin, mutta tarve oli jo pakottanut muutaman vaeltajan käyttämään lähimaastoa hyväkseen.

Teimme vessa-asiasta Kyläyhdistykselle ehdotuksen, että he rakentaisivat vanhanaikaisen aina avoinna olevan puuceen Löytänejärven suuntaan lähtevän retkeilyreitin lähtöpaikalle. Parin kolmen sadan metrin päässä olevan lammen rantaan rakennettu uimaranta oli hankala löytää, kun sinne ei ollut mitään opasteita.