« Eurovaellus 2001

Päivän 7 reitti:

Silokallio - Joutsijärvi - Kustaan savupirtti - Kalajärvi - Keidaslammi - Korvensivu - Lassilan urheilukenttä. Kävelymatka 20 km ja soutu 4 km.

Kirkkoveneen lastausta Silokallion laiturissa

Kustaan Savupirtti lämpenemässä

Eurovaellus: Reitti - Satakunta-Pirkanmaa

Vaelluspäiväkirja 30.6. - 19.7.2001

Päivä 7, Pe 6.7.2001

Joutsijärven ylitys kirkkoveneellä antaa oikean kuvan järven suuruudesta ja lukuisista saarista ja on fyysisesti kevyttä ainakin tyvenellä ilmalla. Soutu sujuu tavallisesti hyvin kokemattomaltakin ryhmältä, veneessä perämiehen puhetta pystyy jokainen soutaja kuulemaan toisin kuin polulla, jossa ryhmää on vaikeampi tavoittaa.

Tärkeä asia on myös kirkkoveneessä yhteistyön sujuminen, kaikkien on soudettava samaan tahtiin, samaan suuntaan, tämä antaa eväitä myös metsävaellukselle.

Kirkkovenesataman ja Silokallion laitureista on hyvä lastata porukka veneeseen, mutta järven toisella puolella on vaikeampaa, sillä siellä ei ole yhtäkään kirkkoveneelle sopivaa laituria eikä myös 15-hengen porukalle löydy kunnollista tulipaikkaa. Kirkkovene jää aina rannalla tuulen armoille kivien naarmuttamaksi. Kirkkovenelaiturin ja tulipaikan tulisi sijaita jossain muualla kuin Tuurunkankaan tai Sisälmystenlahden kämppien pihamaalla, koska niissä aina saattaa olla paljon myös muita retkeilijöitä.

Sisälmystenlahden ranta, mökki ja piha-alueet kertovat omaa kieltään siitä, että retkeilyreitin huoltoa olisi lisättävä. Rakentamisesta on jo kymmenisen vuotta, joten perusteellinen korjaus ja rakenteiden uusiminen on ajankohtaista.

Sisälmystenlahdesta Savutuvalle menevän polun varrella on historiallisesti merkittäviä kohteita. Heti noin parinsadan metriä Sisälmystenlahden kämpältä on Isonvihan aikainen asuinpaikka, joka olisi hyvä merkitä joko maastoon tai sitten reitistä tehtävään karttaan lisättynä lyhyellä Isonvihan historialla.

Kakkurintien varressa rakennusten rauniot kertovat paikallisesta savottakulttuurista. Olisikohan mitenkään mahdollista kunnostaa vanhan rakennuksen takana olevaa kaivoa? Puhtaasta juomavedestä on retkeilijöillä keskikesällä kova pula. Joutsijärvessä kesäisin ilmenevä limalevä tekee veden epämiellyttäväksi juoda, kaikki eivät uskalla edes keitettynä juoda sitä.

Kakkurintieltä lähtevän Kustaalle johtavan polun puolimatkassa on vanha miilunpohja edelleen hyvin nähtävissä ja kolipirtin rauniot ja sen sisäänlämpiävä kiuas on säilynyt hyvin, pala Leineperin hiilestyksen historiaa. Kustaan Savupirtillä on ilo viivähtää - kodan tulipaikka on turvallinen käyttää, vajassa on puita ja tupa on miellyttävästi savuntuoksuinen sekä piha aurinkoinen ja tuulilta suojaisa. Infotaulu kertoo sijainnin, hieman tietoa pirtin historiasta (voisi olla laajemminkin), ohjeita lämmitykseen, Joutsijärven ympäri kulkevan reitin yksityiskohtainen kartta olisi hyvä lisä.

Rottalammin rantakallioilla voisi olla kivestä tehtyjä rakenteita eväiden nauttimiseen ja samalla kivitietoutta. Maisema, tultiinpa sitten Savutuvalta tai Kourijärven suunnasta on saanut retkeilijän ihastelemaan tai kauhistelemaan kivien paljoutta. Sellaisen pienimuotoisenkin kivikohteen raivaus on suuren työn takana, kun käsin ei niitä järkäleitä pysty liikuttelemaan, mutta uskon että kaikkia tässä kiinnostaisi, mistä kivipaljous johtuu, mitä kivilajia, koska ne kivet ovat sinne joutuneet ym.? Tulipaikkaa ei Rottalammille kaivata, jos sellainen on Kourijärvellä ja Savutuvalla.

Osalammin suon ojasillat pitäisi uusia - pari pitkospuulankkua rinnakkain riittää. Ojat ovat melko matalia ja kesäiseen aikaan miltei kuivia. Ojasiltoja ei saisi koskaan rakentaa pyöreistä puista, kun kuori irtoaa tai sitten syksyllä kun märät puut jäätyvät, niin siinä on retkeilijän nilkat vaarassa tai kaatumisen ansiosta voi tulla isompikin onnettomuus. Väli Savutupa-Kourijärvi on maisemallisesti tyypillinen Kullaan Järventaustan maisema, kiviä, soita, kallioita, mutta välillä myös kaunista suorarunkoista mäntymetsää, onpahan Tähtisen kallion itäpäässä kalliojyrkännekin.

Kourijärven uimarannalta on virkistävää pulahtaa uimaan, mutta rannan rakenteet olisivat jo uusimisen tarpeessa ja samalla olisi mukavaa, jos siellä olisi tulipaikka, vaikka grillikatos tms. Siten voisi uinnin päälle keitellä kahvit ja evästellä. Polulla ihan Kourijärven rannassa tarvittaisiin pitkoksia samoin kuin sen jälkeisellä suolla. Pitkokset ovat väärässä paikassa kun on pinossa metsäautotien varressa.

Tieosuus on helppo kulkea, mutta maisemallisesti tietysti metsää huonompi, mutta antaa tilaisuuden kulkea rennommin ja voi lepuuttaa jalkojaan. Kun käännytään polulle, niin oikealla puolen on kumpareen sisällä kivistä tehty tupa, joka ei näytä kellarilta. Kivilatomus on tehty huolella, näyttää kuin kivet olisi sahattu tasapintaisiksi, mutta ne ovat luonnonkiviä ja ladottu kauniisti, todellinen kivityön taidonnäyte. Olisi hienoa saada selvitettyä tämän kiviasunnon alkuperää ja käyttöä sekä myös saada se yhdeksi reitin tutustumiskohteeksi.

Lähelle on merkitty karttaan myös lähde. Sen käyttölupa ja merkintä toisi paljon helpotusta reitin juomavesiasiaan.

Pikkujärven seutu lähellä Noormarkun rajaa on seudun kauneinta metsämaisemaa. Jo ennen kuntien rajaa alkavat hyvin rakennetut pitkokset viestittävät Noormarkun kunnan alueelle tulosta. Kalajärven taukopaikka on kesäiseen aikaan niin muurahaisten valtaama, että kovin pitkään oleskeluun ei mielellään pysähdy. Rantaan olisi myös hyvä saada niin pitkä laituri, että veden ottaminen jotenkin onnistuisi, nyt se on vaikeata saappaatkin jalassa rannan upottavuudesta johtuen.

Kauniista Kalajärven maisemasta huolimatta puolen kilometrin päässä oleva penkki tien varressa on mukavampi paikka levähtää. Keidaslammi on myös kauniilla paikalla, mutta tulipaikka pitäisi perustaa huolellisemmin, puutakin tulipaikan istuin kehikon valmistamiseksi oli paikalla, mutta ilmeisesti työt olivat jääneet jotenkin kesken.

Keidaslammin suolla on hyvät leveät pitkokset ja sen jälkeisessä metsässä peuran jätöksiä niin paljon, että tuli mieleen lammaslaitumen papanakasat, tuoksukin tuntui. Reitin yhtyessä tiehen polun pohjalta löytyi iso tervahaudan pohja, tronkkelikin hyvin näkyvissä. Tämäkin lienee paikallaan merkitä jotenkin maastoon ja reitistä tehtävään karttaan. Vähän ennen kuin reitti yhtyy Noormarkusta tulevaan reittiin, tien oikealla puolen on lähde ja siinä raikasta puhdasta vettä.

Lassilan kylältä ei oikein löytynyt muuta yöpymispaikkaa kuin urheilukenttä, jossa olisi ollut vessat. Huoltoautolla käytiin peseytymässä jokisillan pielessä, siinäkään ei ranta ollut kovin hyvin uimiseen soveltuva, mutta saatiin sentään kuuman päivän hiet huuhdottua.