« Eurovaellus 2001

Päivän 5 reitti:

Matalakoski - Noormarkun keskusta - Kyläjärvi - Torajärvi - Mustalahti - Sauvakoski, noin 20 km.

Marja-Terttu Ruohomäki leppälehtoa ihailemassa

Eurovaellus: Reitti - Satakunta-Pirkanmaa

Vaelluspäiväkirja 30.6. - 19.7.2001

Päivä 5, Ke 4.7. 2001

Vaellusreitti Noormarkun joen etelärannalla kulkee korkeiden jyrkkäreunaisten kallioiden päällä, pohjoispuolella kulkevalta tieltä ei voi maaston monimuotoisuutta mitenkään havaita. Jyrkänteiden reunoilla ja kuruissa kasvaa runsas lehtomainen kasvillisuus, osuus on täysin omaleimainen verrattuna reitin kaikkiin muihin osuuksiin, sitä pitäisi mainostaa enemmän, koska matka on niin lyhyt että auton tai polkupyörän voi jättää lähtöpisteeseen ja kulkea polku edestakaisin. Ihmiset aivan turhaan karttavat edestakaista kulkemista, maiseman kokee paljon täydellisemmin kun sen näkee molemmista suunnista.

Noormarkun retkeilyreitin kartassa voisi olla lisänä keskustan läpi kulkevasta reitin osuudesta katukartta, joka viittojen lisäksi auttaisi keskustan läpi kulkemista ja antaisi myös näin tilaisuuden poikkeamisiin, kaupassa, kahvilassa, Ahlströmin alueella ym. reitille olisi helpompi palata takaisin.

Noormarkun keskustassa kuljetaan läpi kulttuurimaiseman. Kiinnostus Ahlströmin talojen ja tehdaslaitosten historiaan herää varmaan jokaisella kulkijalla, ja vähän joka portin pielessä tekisi mieli kurkistaa pihamaalle. Vaeltajaryhmien pitäisi ymmärtää varata Ahlstömin historiaa tunteva opas.

Vanhan sahan kosken sillalta maisema antaa parastaan ja vanhat Ahlströmin sahatyöläisten punaiset tuvat tuntuvat olevan ajalta, jonka meidän aikamme on jo unohtanut. Isäni setä Ruusun Vihtori ja hänen vaimonsa Ruusa asuivat sillalta päin ensimmäistä tupaa, kenties siksi että siellä asui hyviä ihmisiä ja maisema on jo lapsuudesta tuttu. Paikka ei tuntunut edes todelliselta vaan taiteilijan maalaamalta unelmalta. Näin kyllä totesivat muutkin vaeltajat. Mäen päällä tyhjillään oleva tupa sopisi erinomaisesti reitin varaustuvaksi, tuvan omistaa Ahlström.

Torajärven taukopaikka sopii yöpymiseen isommallekin ryhmälle: nuotion lähellä olevat ladot ovat oivallisia sateensuojia, puita oli riittävästä, jokeen pääsee peseytymään ja joelle avautuu kaunis lehtevä maisema. Taukopaikan yläpuolella olevalle aukiolle sopii leiriytymään vaikka kuinka iso ryhmä - tilaa riittää isoille puolijoukkueteltoille.

Ahlströmin Torajärven metsäntutkimusalueen erikoiset puut herättivät paljon keskustelua. Leppä-pihlajaksi nimeämämme, pirkkalan koivua liuskaisilta lehdiltään muistuttava puu on oikealta nimeltään liuskalehtinen leppä. Alueen muita erikoisuuksia ovat visakoivu, serpian kuusi ja lehtikuusi.

Kuivatettu Torajärvi oli kuumana kesäpäivänä nähtävyys kauniine niittyineen. Sinne kaipaisi tietoa entisestä Torajärvestä ja syistä jotka ovat järven kuivatukseen johtaneet. Joen reunoille asetetut kaiteet antoivat turvallisen tunteen, muuten aivan näin lähellä virtaavaa vettä saattaisi tulla "pyörryttävä" olo.

Ennen Mustalahden taukopaikkaa rakennetut pitkospuut antavat vaeltajalle mahdollisuuden liikkua koivulehdossa, johon tuskin ilman rakennettua polkua tulisi kenenkään mentyä. Varhaiskeväällä paikka on varmasti parhaimmillaan. Mustalahden tulipaikalle pääsee autolla, mikä on tärkeää erityisryhmien takia. Se, että reitti etenee koko ajan joen tuntumassa, antaa ainakin kuumana kesäpäivänä vilpoisuuden tuntua.

Mustalahden ja Kuuskoskenlahden välinen osuus kuljettiin suurelta osin vanhoja tiepohjia. Erityisesti jäi mieleen ennen Kuuskoskenlahtea ollut polun pätkä, joka kulki kuin kahden mahtavan kuusiaidan välissä. Kuuskoskenlahden laavupaikka on hyvin valittu, aivan kuin vanha asuinpaikka pihaketoineen. Siellä on turvallisen tuntuista.

Seuraava Sauvakosken taukopaikka on liian lähellä asutusta, siinä tuli sellainen tunne, että on toisen tontilla ja tätä tunnetta lisäsi polun poikki laitetut esteet. Sauvakoski ei houkutellut yöpymään, joten koska meillä oli auto käytössä ja menimme yöksi Pomarkun kunnan Riuttansalmen leirikeskukseen. Leirikeskuksen takapihalla Pomarkun joen korkeilla rannoilla oli upea telttapaikka ja grillikatoksessa paistuivat letut.

Pihavessojen ovet oli unohtuneet auki ja nekin palvelut olivat käytettävissä. Leirikeskuksesta ei vielä ole riittävästi tietoa, sen soveltuminen Noormarkun reittiä käyttävien vaellusryhmien yöpymispaikaksi pitäisi tuoda paremmin esille. Sinne pääsee linja-autolla, jolloin esim. Noormarkusta lähtevän ryhmän yöpymis- ja saunomisvarusteet tuodaan Riuttansalmelle ja vaeltajat kulkevat päiväretkirepuilla. Näin voi toteuttaa 2 päiväisen vaelluksen Noormarkun Vanhansahan rannasta vaikkapa Kullaan Kourijärvelle.