|
|
||||||||
|
|
|||||||
| |
|
|
|
|
|
|||
| |
||||||||
|
|
Nahkiainen - Satakunnan erikoinen 'maakuntakala' Nahkiainen (Lampetra fluviatilis) on Suomen ehkä kummallisin maakuntakala, sillä se ei ole kala ollenkaan vaan aikuisena noin 25-35 cm pitkä ja 40-65 grammaa painava, leuattomien selkärankaisten (Agnatha) yläluokkaan kuuluva ympyräsuinen. Näin ollen nahkiaisella ei ole lainkaan kaloille yleensä ominaisia suomuja tai leukoja ja myös parilliset evät puuttuvat kokonaan. Nahkiaisen elinkierto on silti lohikaloille tyypillinen joki-meri-kutunousu vaihekierto, jonka pituus on 5-8 vuotta. Mätimunasta kuoriuduttuaan nahkiainen elää joen pohjalietteessä 4-5 vuotta sokeana likomatona siivilöiden ravinnokseen pieneliöitä sekä eläin- ja kasvijätettä. Toukka kokee jokivaiheen viimeisenä vuotenaan merkittävän muodonvaihdoksen. Sen silmät muuttuvat näkeviksi, suu ympyräsuisten tyypilliseksi hampaalliseksi imukupiksi, hengityselimistö haikalojen elimistöä muistuttavaksi ja myös selkäevät kasvavat. Jokivaiheen päätyttyä nahkiaiset kulkeutuvat vaellusvalmiina mereen kevään tulvavesien mukana. Merivaiheessa, joka kestää vähintään puoli vuotta ja enintään kaksi ja puoli vuotta, nahkiainen on peto, joka saalistaa enimmäkseen pienkalaa. Se ottaa imusuullaan kiinni saaliinsa kyljestä ja alkaa purra sen lihaa. Kalastajat voivat löytää verkoistaan kaloja, esim. silakoita, joiden kylkeen nahkiainen on syönyt reiän. Merivaellusvaiheen päätyttyä täysin kehittyneet nahkiaiset lopettavat syömisen kokonaan ja nousevat ylös Suomen jokiin alkusyksystä joulu-tammikuuhun asti. Kutunousun alusta seuraavan vuoden touko-kesäkuun vaihteessa tapahtuvaan kutuun asti eli noin 8-9 kuukautta nahkiainen elää pelkästään elimistöönsä varastoidun rasvan turvin. Alkukesän kutemisen aikana koirasnahkiainen kaivaa kutukuopan kohtalaisesti virtaavan veden lietteestä vapaaseen sorapohjaan, johon naaras laskee kymmeniätuhansia mätimunia koiraan hedelmöitettäväksi. Melko pian tämän jälkeen kutenut nahkiainen kuolee muiden lohikalojen tapaan. Uhanalaiseksi lajiksi nahkiainen tuli jokivesien happamoitumisen takia, mutta toisin kuin monet Suomen kotoperäiset kalalajit, se sietää paremmin huuhtoutuvan humuksen aiheuttamaa savisameutta ja alhaisia happipitoisuuksia joissa. Tehostuneet vesiensuojelutoimenpiteet ja niiden tuloksena parantunut veden laatu on edesauttanut myös nahkiaiskantojen elpymistä. Arvioiden mukaan nahkiaissaalis on nykyisin jopa 2,5 miljoonaa yksilöä eli noin 100 tonnia vuodessa. Maailmanlaajuisesti nahkiaisia pyydetään ainakin Australiassa, Baltian maissa, Kanadassa, Siperiassa sekä Suomessa. Suomen saaliista runsaat 90 prosenttia saadaan Perämereen laskevista joista ja tunnettuja nahkiaisjokia ovat esimerkiksi Tornionjoki, Kemijoki, Simojoki, Iijoki, Pyhäjoki ja Kalajoki. Eteläisessä Suomessa nahkiaiskannat ovat taantuneet voimakkaasti, mutta vielä tätä Satakunnan 'maakuntakalaa' saadaan herkkusuiden nautittavaksi myös esim. Kokemäenjoesta ja paistettu nahkiainen onkin hyvin arvostettu syksyn sesonkisyötävä satakuntalaisten herkkusuiden pöydissä. Varsinkin Nakkilassa nahkiaisperinteitä ylläpidetään innokkaasti, sillä nahkiainen on myös kunnan vaakunaeläin. Lähteet:
|