« Muut artikkelit

Syysretkellä REITTIä tarkastamassa

Ylitarkastaja Erkki Mäntyharju Sisäasiainministeriöstä suoritti Satakunnan erä- ja luontomatkailukeskuksen eli Retkikeskus Sataseitin kehittämishankkeisiin kohdistuvan hanketarkastuksen 13.-14.10.2005. Yhtenä osana tarkastukseen kuului noin 9 km:n maastoretki Joutsijärven maastossa alkaen järven länsirannalta ja päätyen Kustaan savupirtille. Mukana retkellä olivat ylitarkastaja Mäntyharjun lisäksi rahoitusavustusta myöntäneestä Satakuntaliitosta hallintopäällikkö Misa Törmä ja EU-koordinaattori Mia Kangasniemi. Ulvilan kaupungin edustajana mukana oli matkailuasiamies Kimmo Aalto ja oppaana toimi projektipäällikkö Risto Tuunainen.

Sangen sateisen jakson lomaan sattui sopivasti juuri maastoretken mittainen kuiva kausi, joten retki saatiin vietyä läpi kuivin jaloin ja varustein. Pikkuviileä ja hyttysvapaa syyssää  todettiin joukolla jälleen kerran lähes parhaaksi vaellussääksi, vaikka kivinen maaperä vaatikin nyt huomiota hiukan enemmän kuin liikkuminen pitävämmällä kesäkelillä.

Ongelmitta sujuneen alkutaipaleen jälkeen jännitys kohosi kun saavuttiin Kirkkosuntiin ja edessä oli vesiosuuden ylittäminen venelossilla. Ensimmäisen veneellisen ylitys sujui nopeasti ja kaikin puolin sutjakkaasti, mutta toisessa veneellisessä tulleet Kimmo ja Mia jumittuivat keskelle suntia – ja rannalla oli hauskaa! Lukuisista yrityksistä huolimatta tulos oli aina sama eli matka katkesi vähän ennen laituria. Rannalta annettiin hyviä ohjeita turvautumisesta uimiseen tai järven jäätymisen odotteluun – jotka kuitenkin veneessä olijoiden taholta jostakin syystä tyrmättiin! Loppujen lopuksi jo akrobatiaa lähestyvän – tosin tahattoman -- veneen keikuttelun jälkeen arvokas lasti saatiin vastarannalle ja vaellusta päästiin jatkamaan.

Edellisen episodin jälkeen Keskinensuntin uusi silta tuntui hyvin onnistuneelta rakenteelta samalla kun mietittiin ylitystaktiikkaa toista venelossia ja Isosuntia varten. Suosittuna vaihtoehtona tuotiin ilmi, että Kimmo ylittäisi suntin tällä kertaa yksin! Isosuntin kohdalla ei kuitenkaan ollut ongelmia, vaan ylitse päästiin tasaisemmalla sydämen sykkeellä ja läheisellä Tuurunkankaan autiotuvalla voitiin vieraskirjaan kirjata edelleen kaikkien matkaan lähtijöiden nimet.

Turkinkankaalla pysähdyttiin hetkeksi nauttimaan retkijuomia ennen taivaltamista Sisälmystenkankaan autiotuvalle. Siellä vastassa oli useita isoja irrallaan olevia koiria ja vasta heräilevä miesporukka,  joten se taukopaikka ohitettiin pikimmiten ja käännettiin varpaat kohti pohjoista. Kakkurintien läheltä löytyi auto, joka vahvisti voimakkaita epäilyjä, että kyseessä oli autiotuvan retkeilyetiikan vastainen käyttö saapumalla yöpymään autolla eikä lihasvoimalla liikkuen. Tähän ongelmaan on kehittämistoiminnassa törmätty varsin usein, ja varsinkin Sisälmystenlahden autiotuvan kohdalla, eli lihasvoimalla liikkuvat ja todella yöpymispaikkaa tarvitsevat voivat jäädä vaille heitä varten rakennettua suojaa, koska moottorivoimin liikkuvat käyttävät autiotupaa kesäasunnon tapaan. Ongelmaan on etsitty ratkaisua ja yhtenä keinona on väläytetty ainakin toisen Joutsijärven rannalla sijaitsevan autiotuvan muuttamista varaustuvaksi.

Kakkurintien poskessa olevan kaivon retkiryhmä sivuutti sujuvasti, koska tiedettiin että retken päätepisteeseen eli Kustaan savupirtille oli matkaa enää runsas kilometri ja perillä odotti raikasta juomista ja tukevat nuotiokahvit. Kustaan savupirtillä odottivat myös Legenda Safarin Tiina Paavilainen ja Wille Rautell, jotka olivat loihtineet kahvin kanssa pientä hiukopalaa, mutta sitä ennen kerrottiin tarinoita savupirtin historiasta ja laittoipa Tiina matkalaiset myös venyttelemään kireitä lihaksiaan. Retken ajoituksen huomattiin osuneen nappiin, kun juuri kahville kotaan siirryttäessä alkoi reipas vesisade, jota  kuulosteltiin mukavasti kuppi kuumaa kädessä ja legendaarisia erätarinoita nuotiotulen loimussa kertoen. Yksissä tuumin todettiin retki niin onnistuneeksi, että sitä päätettiin jatkaa saman tien aina Tampereelle saakka. Aikataulu ei tähän kuitenkaan venynyt, mutta porukalla luvattiin – että tähän palataan vielä!