« Muut artikkelit

Artikkeli on julkaistu
Retki-lehdessä 2/2004

Kirjoittaja: Eerikki Rundgrén

Ei mikään tavallinen Reitti

Kaksi erikokoista järveä ja peräti kolme mereen laskevaa jokea värittävät Karvianjoen vesistöä Pohjois-Satakunnassa. Näkymät vaihtelevat kultturelleista maalaismaisemista erämaisiin korpitaipaleisiin.

Meloja kohtaa Karvianjoen vesistössä maalais- ja kulttuurimaiseman lisäksi jonkin verran koskematonta luontoa. Välillä tapaa pitkiä pätkiä asuttuja viljelysseutuja ja metsätaipaleita sekä lähes asumattomia korpia. Joet virtaavat lähes poikkeuksetta syvissä uomissa, ja rantatörmät peittävät kulttuurin jäljet niiden paikoittaisesta läheisyydestä huolimatta.

Kanootin kyydissä pääsee ihmisten toiminnasta aiheutuvia ääniä karkuun helpommin kuin patikoiden, sillä läheisen maantien melu ei kantaudu jokilaaksoon. Vain rantapuissa laulavien lintujen konsertti täyttää ilman.

Ihminen on jättänyt lähtemättömät jälkensä myös Karvianjoen vesistöön, jonka veden korkeutta säännöstellään. Molemmissa bifurkaatiojärvistä (ks. erillinen laatikko) lähtevien jokiuomien suussa on padot, joilla taataan joen veden riittävyys kaikkina vuodenaikoina. Ainoastaan Isojärvestä Poosjärveen laskeva Salmusoja voi olla alkuosiltaan kuiva vähäisen veden aikana. Patojen lisäksi retkimeloja joutuu sivuuttamaan maitse muutaman pienen voimalan ja teollisuuslaitoksen. Ohitettavat matkat ovat varsin lyhyitä, ja kauniit teollisuusmiljööt tuovat mukavaa vaihtelua.

Vaihtoehtojen väylä

Kohtuullisen pienellä ja helposti tavoitettavalla alueella riittää melottavaa huikeat yli 200 kilometriä. Pelkästään Karvialta Porin Ahlaisiin vievä jokireitti on 145-kilometrinen. Matkan varrella sijaitsee useita vesillelaskuun ja rantautumiseen sopivia paikkoja, joihin omalla autolla liikkuva pääsee helposti. Reitti täyttyy lukuisilla päivän ja parin melontaosuuksilla.

Melojan Karviajoki alkaa Karvialta. Karvianjärveltä Inhottujärvelle matkaa kertyy satakunta kilometriä. Joessa riittää vettä koko kesän, mutta matkalle osuu useita muutaman kymmenen metrin mittaisia kantotaipaleita.

Inhottujärvellä retkimeloja joutuu punnitsemaan kahta eri reittivaihtoehtoa. Lounaaseen lähtevä Oravajoki muuttuu ensin Noormarkunjoeksi ja laskee Eteläjokena mereen Ahlaisissa. Toinen Inhottujärvestä lähtevä uoma virtaa Pomarkunjokena luoteeseen ja laskee alueen toiseen bifurkaatiojärveen, Isojärveen. Isojärvestä saa alkunsa Salmusojan ja Poosjärven kautta mereen laskeva erämainen Poosjoen-Pohjajoen-Lampinjoen-reitti. Järveltä lähtee myös kalastusta harrastavien melojien suosima Merikarvianjoki.

Jokamiehen jokimaisema

35 kilometriä pitkä Kynäsjoen Harjakosken säännöstelypadon ja Noormarkun kirkonkylän Makkarakosken padon välinen osuus tarjoaa parhaat mahdollisuudet leppoisaan retkimelontaan hienoissa maisemissa. Matkalle osuu useita vauhdikkaita, mutta helposti laskettavia koskia. Lainekoski on pisin ja sen lasku-uoma kannattaa tarkistaa maitse ennen liikkeelle lähtöä.

Koskien vaikeusasteet vaihtelevat huomattavasti eri vedenkorkeuksilla. Kesällä parhaimpaan loma-aikaan kuohut ovat useimmiten helppoja ja reitti soveltuu myös harrastelijoille.

Harjakosken ja Makkarakosken väliselle osuudelle kannattaa varata puolitoista kaksi päivää aikaa vauhdin ja käytettävän kaluston mukaan. Useat huolletut ja siistit tauko- sekä yöpymispaikat sijaitsevat kauniilla kohdilla. Laavuilla voi yöpyä ja nuotioilla saa valmistettua retkiherkkuja.

Lintuharrastajat arvostavat kansainvälisesti arvokkaan Inhottujärven monipuolista pesimälinnustoa. Rannan lintutornilla ja järvellä käy todellinen vilske keväällä siivekkäiden muuttoaikana.

Vaativa Poosjoki

Isojärvestä lähtevä Salmusoja laskee alueen toiseen hienoon lintuvesistöön, Poosjärveen. Vähällä vedellä kanoottia joutuu kantamaan lähes kuivaan Salmusojan uomaan. Ainoa järvelle vievä tie päättyy yksityisomistuksessa olevien kesämökkien pihaan, eikä autoileva retkeilijä pääse ilman lupaa järven rannalle.

Reitin löytyminen lähes umpeen kasvaneen vesistön poikki teettää hieman töitä. Luusuan paikannettuaan kulkija saapuu Poosjoelle, jota vain harvat ovat meloneet.

Joki virtaa lähes tiettömissä metsämaisemassa. Ihan hevin ei uskoisi olevansa näin etelässä. Vähäiset aluetta halkovat metsäautotiet on suljettu yleiseltä liikenteeltä, ja paikoin tunnelma muistuttaa erämaata. Erityisen hienoja paikkoja ovat rauhalliset Kivi- ja Lampinjärvi.

Poosjoen reitin lukuisat vauhdikkaat kosket ovat vauhdikkaita ja vähällä vedellä niistä muodostuu erittäin kivisiä väyliä. Reitti tarjoaa parastaan keväällä tai syksyllä, kun vesi kuohuu korkealla. Runsaat sateet saattavat hetkellisesti nostaa veden korkeuden melojalle suotuisaksi. Kun Isojärven Luusuassa Salmusojan pato on auki, meloja pääsee nauttimaan vauhdin hurmasta.

Koskien ohittaminen maitse on Poosjoella erittäin vaikeata hankalan maaston vuoksi. Onnettomuuden sattuessa lähimmälle tielle voi kertyä useiden kilometrien matka. Poosjoen laskeminen vaatii melojalta runsaasti aikaisempaa melontakokemusta, eikä vesille lähdetä yksin. Harvat joen laskeneet melojat kehuvat poikkeuksetta vauhdikasta Poosjokea ja sen erämaista luontoa.

Ahti suo antejaan

Vapaa-ajan kalastajat ovat ottaneet Merikarvianjoen omakseen. Yhdellä luvalla voi narrata kaloja mereltä Lankoskelle saakka. 24 kilometrin matkalla koskipaikkoja on yli viisi kilometriä. Useimmat niistä tarjoavat sopivasti haasteita sekä melojille että kalastajille.

Lankosken parhaat mahdollisuudet ripeään koskenlaskuun urkenevat heti reitin alussa. Kuohuva osuus kannattaa tarkistaa ensin maitse, ja hienoon rantalehtoon kannattaa tutustua muutenkin.

Kalastaja hallitsee joen parhaiten kanootilla. Vaikka monet Merikarvianjoen koskista on kalataloudellisesti kunnostettu, jokea meloo Isojärveltä merelle saakka. Ainoastaan Lankoskella voimalaitoksen joutuu ohittamaan maitse. Rannalla kalastajat seuraavat kateellisina, kun kanootista heitelty viehe löytää virrassa lähes jokaisen kiven taakse.

Vahvahampaiset paluumuuttajat

Karvianjoen vesistön joilla täytyy tarkistaa pienetkin kosket ennen niiden laskemista. Mutkan takana varomatonta retkimelojaa voi odottaa ikävä yllätys: majava on saattanut kaataa puun, joka lepää poikittain virtaavassa joessa.

Vahvoilla talttamaisilla hampaillaan suuri jyrsijä pystyy kaatamaan jopa 70-senttisiä runkoja. Majavien töiden jälkiä näkyy kaikkialla Karvianjoen vesistön joilla. Todennäköisimmin meloja törmää savottatöihin Inhottujärvestä laskevassa Hanhijoessa tai Poosjärvestä lähtevässä Poosjoessa.

Lattahäntä tarvitsee rakennustarpeita patoihin, joilla se säätelee veden pinnan korkeutta mieleisekseen. Syksyn lähestyessä se kaataa puita myös talvirvinnokseen. Herkkua ovat haapa ja koivu, joiden latvustossa ja oksissa riittää runsaasti syötävää. Talven varalle talttahammas voi kaataa jopa 50 kuutiota lehtipuuta.

Suomen alkuperäinen euroopanmajavakanta metsästettiin sukupuuttoon 1800-luvulla. 1930-luvulla majavia siirtoistutettiin Norjasta ja Kanadasta. Tuolloin ei vielä tiedetty, että kysessä on kaksi eri lajia.

Euroopanmajavaa istutettiin pohjoiseen Satakuntaan Karviajoen vesistöön, mistä se ei levinnyt juuri muualle. Karvianjoen lisäksi euroopanmajavaa tavataan vain pienillä alueilla Kurussa ja Kokemäenjoen varrella. Kanadanmajava puolestaan levittäytyi alkuperäisiltä istutusalueilta ympäristöönsä. (Lue majavasta lisää Retken numerosta 4/2003.)

Onnekas Karvianjoen kulkija voi nähdä vilauksen talttahampaasta. Parhaiten tämä onnistuu hämärän aikaan, mutta useimmiten meloja ehtii vain kuulla äänekkään hännänlyönnin vedenpintaan. Tällä jyrsijä varoittaa lajitovereitaan lähestyvästä vaarasta. Kun kulkija suuntaa katseensa äänen suuntaan, majava on jo ehtinyt hävitä pinnan alle.