![]() |
||||||||
![]() |
||||||||
| |
|
|
|
|
|
|||
| |
||||||||
«
Muita aktiviteetteja
Pilkitään syöttikalat haukikoukkuihin, jotka viritellään pyyntiin.
Tukevat välineet ovat tarpeen. Kruunumainen hara on häijyn nökoinen pillki.
Saalista kevättalvella yleensä tulee, kunhan paikka on oikea. Aiheeseen liittyvää:
|
Aktiviteetit: Talvikalastus Iskukoukuilla haukea
Parhaat pilkkipaikat ovat usein samoilla seuduilla, koska siellä missä viihtyvät pikkukalat viihtyvät myös niitä saalistavat luupäät. Pilkinnän ja koukkupyynnin voikin mielekkäästi yhdistää. Koukut viritetään aivan jään alapuolelle, tosin muutaman koukun voi kokeesi laittaa pohjan tuntumaankin. Siimaa/narua koukkuihin on kuitenkin laitettava riitävästi, jotta hauki saa löysiä iskiessään. Poikkipuuksi avannolle käy vajaan puolen metrin mittainen kalikka. koukkuihin voi laittaa metallilankaperukeen ennen koukkua, jottei hauki pure siimaa/narua poikki.
Pilkkiminen on jokamiehen oikeus, mutta jokaisen 18-65-vuotiaan koukulla kalastajan on hankittava kalastuskortti. Lisäksi on aina saatava vesialueen omistajan lupa.
Pimeässä pilkille Madepilkintä on jokamiehenoikeus ja se tapahtuu pilkkopimeässä. Pimeys tuo talviseen madepilkintään mystisen jännittävyyden. Tammikuun alussa madepilkille lähdetään syöttien kanssa ns. ryöstäjää käyttäen. Koukkuun syötiksi palanen kalaa, jonka olisi hyvä olla tuoretta. Pilkin värillä ei ole mitään merkitystä, suurin osa mateista on sokeita ja tuskin yöllä jään ja veden alla muutenkaan paljon näkee katsella. Paras syöttikala on kova kiistelyn aihe madepilkkijöiden keskuudessa. Jotkut uskovat kiisken olevan hyvä, kun taas monet paloittelevat koukkuunsa norssin. Silakkakin käy. Ehkä paras on kuitenkin emokalan (made) pyrstö Hyväksi madepaikaksi tiedetylle paikalle suunnataan iltahämärissä, syönti alkaa auringon painuessa mailleen. Parasta syöntiaikaa on alkuillan tunnit kello 17 ja 20 välillä. Pilkki lasketaan pohjan tuntumaan ja nostellaan muutamia senttejä n. 2 sekunnin välein. Made käy kimppuun siinä vaiheeessa, kun pilkki noston jälkeen koskettaa pohjaa. Tärpin havaitsee lisääntyneenä
painona ja epämääräisenä nykäyksenä.
Tässä vaiheessa suoritetaan mahdollisimman voimakas vastaisku
ja kirjaimellisesti reivitään kala ylös. Väsyttelyt
mateenpilkinnässä voi unohtaa. Suuret emokalat luulevat pohjassa liikkuvaa haraa kiimaiseksi kosijaksi ja pyrkivät kyhnyttämään tähän kylkeään. Naarasmateet ovat kiinni harassa yleensä kyljestään. Pienemmät koiraat, joita valtaosa on, ovat yleensä kiinni etupäästään, koska ne pyrkivät häätämään kilpailijan pois. Kudun päätyttyä esille kaivetaan jälleen syöttipilkki eli ryöstäjä, nyt pienempi versio. Pilkintätekniikka ja syötit ovat edelleen samoja. Mateet kulkevat omia polkujaan. Eli jos ei saalista kuulu niin paikan vaihto on paikallaan. On tilanteita, jossa metrin välein istuvista pilkkijöista yksi nostelee mateita muiden nuollessa näppejään. Selitys on joko se, että hän on löytänyt mateiden käyttämän pohjassa kulkevan polun tai hänen allaan on emokala, jota kosijat tavoittelevat. Madepilkkijä tarvitsee 6-tuumaisen kairan ja jäätuuran. Pilkkivavan on oltava jäykkä, jotta vastaisku välittyy hyvin kalaan. Vapaankaan ei tarvitse satsata omaisuuksia, toimivan vavan voi tehdä pelkästä puukepistä, jonka ympärille pyöritetään riittävän vahvaa linjalankaa.
|