|
|
||||||||
|
|
|||||||
| |
|
|
|
|
|
|||
| |
||||||||
|
Aktiviteetit: Kiipeily Kiipeilijä ja vuoret Nämä kaksi asiaa mielletään yhä kiinteästi toisiinsa kuuluvaksi. Luonnollistahan se onkin, sillä sieltä se kaikki alkoi - vuorilta. Ihmismieli halusi valloittaa huippuja ja kun valloitettavat vuoret alkoivat loppua, piti huipulle päästä mahdollisimman vaikeaa ja haastavaa reittiä. Kehitys kohti nykypäivän urheilukiipeilyä oli näin ottanut ensi askeleensa. Huimapäät sankarit siis aikoinaan nousivat vuoria, näitä isoja kivenlohkareita, toisiaan mahdottomimmista paikoista ylös. Vähitellen itse ylöspääsy, huipullenousu jäi joidenkin kiipeilijöiden silmissä vähempään arvoon. Nämä veikot halusivat kiivetä haastavia osuuksia kalliota, ei loppujen lopuksi ollut väliä, oliko kiivetty matka viisi kilometriä vai viisi metriä. Alkoi syntyä kiipeilykallioita, joilla reittien pituudet vaihtelivat esimerkiksi kymmenestä kolmeenkymmeneen metriin. Samaan aikaan lyhyemmille kallioille kehitettiin oma reittien vaikeusasteikko, joka eroaa vuorikiipeilyn reittien vaikeusasteikosta. Näin erkanivat vuorikiipeily ja kalliokiipeily omiksi lajeikseen, joista kalliokiipeily on kehittynyt sisäseinäkiipeilyn kautta kilpaurheilulajiksi. Eikä kehitys näytä aivan heti taantuvan, sillä urheilukiipeily on esimerkiksi ollut ehdolla näytöslajiksi olympialaisiin... Kalliokiipeily, sisäseinäkiipeily ja urheilukiipeily Nämä kaikki sivuavat läheisesti toisiaan ja ovat osittain samoja asioita. Nyt puhumme kiipeilystä, jota voisi verrata urheilulajina vaikkapa voimisteluun tai balettitanssiin. Fyysisten ominaisuuksien lisäksi monia kiehtovat kiipeilyn psyykkiset puolet. Kehon ja mielen, molempien samanaikainen hallitseminen on tärkeä osa kiipeilyä. Kiipeily on herkkä laji Kiipeilyä voi kuitenkin harrastaa yhtä rennosti kuin esimerkiksi kävelylenkkejä, mutta useammat "jäävät koukkuun" ja yrittävät puskea omia rajojaan, jolloin voidaankin puhua vähintään kuntourheilusta. Kilpaurheilutasolla kiipeilijältä vaaditaan äärimmäisen paljon: voimaa, kestävyyttä ja kestovoimaa niin sormista, käsivarsista, selästä kuin koko kropasta. Niin ja se paino-voima-suhde... Luonnon merkitys Kalliokiipeilijälle luonto on yleensä hyvin tärkeä tekijä, jopa yksi syy miksi hän harrastaa kiipeilyä. Kalliolla kesäinen päivä, eväät mukana. Auringon ottoa, kavereiden kanssa juttelua ja välillä pientä pinnistelyä kallioseinämää pitkin. Jos kiipeilykallio on uimarannan vieressä, niin pääsee välillä veteen vilvoittelemaan ja kohta taas sen äskeisen reitin kimppuun, jota ei vielä onnistunut ratkaisemaan. Luonto ympärillä, raikasta ilmaa ja koko päivä ulkona hyvässä seurassa. Jo vähempikin saa hyvälle mielelle. Kaupan päälle kun voi vielä saada onnistumisen iloa jonkin itsellen vaikean reitin selvittämisestä tai edes väsyneet lihakset, joista voi päätellä, että lihaskunnon nousu on väistämätöntä!
|
